Miten löydän hyvän koiran?

Välillä näyttelypaikalla kuulee, kuinka kasvattajat viihdyttävät toinen toisiaan pennun kyselijöiltä tulleilla viesteillä:
”Hei, haluaisin hakea juhannusviikolla yhden terveen, suklaanruskean tyttökoiran pennun. Emme ole kiinnostuneita näyttelyistä, joten emme tarvitse papereita, onhan pentu silloin edullisempi? Onnistuuhan osamaksu? Terveisin Suski (hotbunny@hotmail.com)”

Etenkin ensimmäistä koiraansa ostava voi sortua helposti ”vääriin kysymyksiin” ja tietämättömyyttään menettää mahdollisuutensa pennun saamiseen hyvältä kasvattajalta. Kun kokematon ostaja päätyy sitten hankkimaan pennun epäilyttävästä tai kokemattomasta paikasta, ei lähtökohta lupaa hyvää.

Ylläolevassa kyselyssä on jopa 10 seikkaa, jotka nostavat hyvän kasvattajan niskavillat pystyyn, joten päädyin ohjaamaan pennun kyselijää nyt omalta osaltani oikeiden asioiden ääreen. Mitä siis tulisi tietää ja mitä puolestaan osata välttää?

NARTTU
Valtaosa suomalaisista kasvattajista on pieniä kotikenneleitä, joissa nartut elävät perheenjäsenenä, niillä saatetaan teettää pentue tai kaksi elämänsä aikana.
Kaikkia kennelin kotisivuilla näkyviä narttuja ei suinkaan käytetä jalostukseen, koska niillä voi olla periytyvä purentavirhe, allergioita, heikko luonne tai esim. virallisissa terveystutkimuksissa havaittu periytyviä sairauksia, jotka estävät jalostuskäytön.
Narttukoiralla on kiima yleensä vain kahdesti vuodessa, eikä kovin nuorta tai vastaavasti vanhaa narttua saa käyttää jalostukseen. Nartulla on siis elämänsä aikana rodusta ja kiimakierrosta riippuen sellainen 8-12 juoksua, joista sitä voi yrittää astuttaa.
Kaikki astutukset eivät onnistu eivätkä kaikki astutetut nartut tiinehdy. Kuten ihmisilläkin, osa tiineyksistä menee kesken eri syistä. Myös pentukuolleisuus on korkeampi kuin mihin ihmisillä on totuttu.

Opimme tästä siis sen, ettei pentuja voi ”vaan ilmoittaa hakevansa” millään tietyllä ajalla, ne syntyvät sitten kun syntyvät, jos ylipäätään kaikki menee niin hyvin… Yleisesti nartut ovat juoksussa 2 kertaa vuodessa. Nartut astutetaan noin 1-3 viikon kuluttua juoksun alusta ja nartun tiineys kestää yleensä sellaisen 57-64 vuorokautta.

PENTU
Pentuja syntyy rodusta riippuen 1-15, mutta kleineillä yleensä 1-4 ja pommeilla 1-2, harvoin enemmän.
Narttujen tulisi synnyttää itse, tätä voi kasvattajalta tiedustella rohkeasti, etenkin jos haluaa nartun, jota ajattelee mahdollisesti itse joskus käyttävänsä jalostukseen.
Pentujen sukupuolia ei voi etukäteen tietää, eikä jako urosten ja narttujen välillä ole tasaista. Yhteen pentueeseen voi syntyä pelkkiä uroksia ja toiseen taas pelkkiä narttuja.
Opimme siis tästä sen, ettei pennun ostaja voi oikein ”tilata” jotain sukupuolta etukäteen. Toiveita voi aina esittää, mutta halutessaan ehdottomasti esim. narttua, voi joutua odottamaankin seuraava pentuetta.
Narttupennut ovat ainakin kleineissä suositumpia, joten uroksen kyselijää voi lykästää paremmin.

Kokenut ja värien genetiikkaan perehtynyt kasvattaja voi ennakoida syntyvien pentujen värejä, mutta harva saa silti 100% lotossa oikein. Tämäkin selviää siis usein vasta pentujen synnyttyä, nyt tiedämme tämänkin.
Toiveita saa esittää, mutta etenkin harvinaisimpia värejä (suklaa, black&tan, harmaa, valkoinen…) voi joutua toden teolla etsimään ja jonottamaan.

Pennun vanhemmat on valikoitu tarkasti. Niitä on käytetty eri tuomareilla näyttelyissä, jotta kasvattaja varmistaa kyseisen yksilön olevan keskivertoa parempi, luonteeltaan hyvä ja terveydeltään moitteeton.
Kasvattajan tulee aina miettiä vanhempia valitessaan, että olisiko hän itse halukas ottamaan pennun tästä vanhempien yhdistelmästä. Vain rahan tai koiramäärän lisäämisen vuoksi kasvattaminen ei ole moraalisesti oikein.

Kaikki jalostukseen käytettävät kleinspitzit ja pomeranianit tulee jalostusohjesäännön mukaisesti tutkia silmien ja polvien osalta ennen kuin niitä käytetään jalostukseen. Itse suosittelen myös sydämen tutkituttamista. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät noudata ohjeita, jolloin pennun ostaja ei voi saada arviota pennun vanhempien terveydentilasta.

Pentu käy ennen luovutusta eläinlääkärin tarkastuksessa, jossa silmäillen, kuunnellen ja kosketellen pyritään havaitsemaan mahdolliset virheet (purentavirhe, napatyrä, sydänvika, piilokives, tms.) jo ennen luovutusta.
Ostaja haluaa aina varmasti terveen pennun. Siksi on syytä etsiä pentuetta, jonka vanhemmat ovat käyneet terveystutkimuksissa ja pennut lääkärintarkastuksessa.
Näyttelytasoista pentua etsivien tulee varmistua, että pentueen molemmat vanhemmat ovat menestyneet näyttelyissä, sillä hyvä rakenne ja liikkeet periytyvät vahvasti. Pennun kokoon ja väriin tulee tällöin myös kiinnittää huomiota, mutta kotikoiralla nämä seikat eivät arkea häiritse.

Emo periyttää käyttäytymistään hyvin selvästi pentuihinsa. Pennun ostajan tulee aina nähdä emo, ja mielellään isäkin, voidakseen arvioida niiden luonnetta. Aikuisen koiran tulee olla käsiteltävissä, sosiaalinen ja reipas. Pienpystykorvan ei tule olla arka tai aggressiivinen. Näyttelyissä menestynyt emä/isä on yleensä hyväluonteinen, sillä muutoin se ei olisi menestynyt.

KASVATTAJA
Suomessa monet kasvattavat hyvin pienesti, pentue omassa keittiössä silloin tällöin. Narttu on yleensä oma tai sijoituksessa toisen perheen luona. Suomessa on vain vähän isoja kenneleitä, joissa olisi kymmenittäin koiria tai erillisiä kennelrakennuksia, ja työntekijöiden käyttö on harvinaista.
Isot koiramäärät nostavat riskiä vahinkoastumisiin, kun alkaneita juoksuja ei havaita ajoissa eikä tiedetä kuka on mahdollisesti päässyt astumaan kenetkin. Isoissa kenneleissä polveutumistutkimuksia voi pyytää, jos yhtään epäilyttää.
Isoissa kenneleissä koirien sairastuminen (esim. verivirtsaisuus, ruokahaluttomuus, runsas juominen, jne. ) voi jäädä suuressa laumassa havaitsematta. Erillisessä kennelrakennuksessa kasvaneet pennut eivät ole niin tottuneita kodin ääniin tai ihmisiin kuin perheen keittiössä eläneet. Tämä on hyvä huomioida valitessaan kasvattajaa.
Osa kasvattajista hallitsee koiriensa sisälle merkkailua ja vahinkoastumisia pitämällä esim. kaikki urokset häkeissä, mutta tähän ei Suomen laki myönny. Havaitessaan tällaista tulee siitä ilmoittaa viranomaisille tai vähintään kennelneuvojalle.

Hyvällä kasvattajalla on julkinen puhelinnumero ja kotisivut. Hän kutsuu pennun ostajan avoimesti kotiinsa ja esittelee pyytämättä kaikki koiransa, pentujen tilat ja rekisteritodistukset, terveystutkimukset ja ehkäpä näyttelypalkinnotkin. Hyvä kasvattaja kertoo rodun ongelmista, luonteesta, turkin hoidon vaativuudesta ja soveltuvuudesta kyseiselle ihmiselle.
Hyvä kasvattaja on kiinnostunut pennun ostajasta. Hän kysyy asuin muotoa, perheen kokoa ja arjen sujumista sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Kasvattajaa kiinnostaa, miksi perhe on päätynyt juuri tähän rotuun ja kertoo rehellisesti mielipiteensä, jos kokee ettei rotu ole heille sopiva.

Hyvä kasvattaja rekisteröi kaikki pentunsa Suomen Kennelliittoon, joten paperittomia koiria ei hyvältä kasvattajalta saa. Nyt opimme siis tämänkin.
Hyvä kasvattaja ei ensimmäiseksi halua kuulla, ettei pennun ostaja aio käydä näyttelyssä, vaan toivoo että ainakin valtaosa pennuista kävisi joskus kehässä, sillä se auttaa kasvattajaa kovasti hänen kasvatustyössään eteenpäin. Moni hyvä kasvattaja tarjoutuukin joskus viemään kasvatteja näyttelyyn tai osallistuu niiden kuluihin.

KULUT
Moni pennun ostaja ja harrastajakin kuvittelee, että kasvattamisella rikastuisi. Tämä on harvalla hyvällä kasvattajalla mahdollista, usein kulut ovat kyllä suuremmat kuin tulot.
Vain laiminlyömällä ”pakollisia” kuluja, voi säästää ja tienata pentujen avulla.

Pennun hinta (700-3000€) voi tuntua kovalta. Kasvattajana ajattelen, että pennun ottaminen ei saa olla hetken mieliteko, vaan sitä on pitänyt harkita hyvin ja pystyttävä hahmottamaan siitä aiheutuvat kulut.
Pennun ottaminen vaatii monelta säästämistä, joka on vain hyvä, sillä usein ajatus kypsyy säästämisen aikana. Pennun kulut eivät suinkaan lopu ostoon, vaan siitä ne sitten vasta alkavatkin…
Kaikki koirat eivät pärjää sillä marketin halvimmalla koirannappulalla, vaan tarvitsevat laadukkaampaa tai kalliimpaa ruokaa. Osa koirista sairastaa, vaatii laajoja tutkimuksia tai äkillisiä leikkauksia, näihin saa usein kulumaan reilusti ostohintaa enemmän.
Koiran tarvikkeet (remmit, pedit, turkinhoito ja kuljetushäkki) ovat usein niitä kuluista pienimpiä.

Kasvattajalla on ennen pentuja mennyt VALTAVASTI kuluja, ennen kuin mitään on edes syntynyt.
Kaikki omat koirat on vähintään 2, mutta usein useiden vuosien ajan ruokittu, rokotettu, madotettu, koulutettu, kierretty ulkomaita myöden näyttelyissä, kokeissa ja terveystutkimuksissa. Kulujen osalta voidaan puhua tuhansista euroista, vaikkei kennelillä olisi kalliita kotisivuja tai mainontaa.

Jos kaikki on mennyt nappiin ja emo on terve, alkaa täydellisen uroksen etsintä.
Ennen kiimaa narttu madotetaan, sitten rokotetaan ja varmistetaan molempien vanhempien terveystutkimukset. Kiimaa seurataan usein verinäytteistä tehtävillä verikokeilla, välillä päivittäin.
Sitten ajetaan/lennetään uroksen luo, jossa vietetään kunnes astutus on onnistunut. Uroksen omistajalle maksetaan riippuen sopimuksesta hyppymaksu sekä pentumaksu, hintaluokka on 10-20% pennun hinnasta tai kiinteä summa (esim. 600€).

Sitten käydään tiineysultraäänitutkimuksessa, mahdollisesti myöhemmin vielä tiineysröntgenissä. Narttu saa taas matolääkettä 3 päivää, toisinaan pidempäänkin.
Hyvin synnyttävä narttu on kasvattajalle kultaakin kalliimpi. Keisarinleikkaukseen joudutaan kuitenkin välillä, sen kulu paikasta ja kellonajasta riippuen on 600-2500€.

Pennut ovat helpoimmat ensimmäiset 2 viikkoa. Ne imevät vain emää, kasvattaja punnitsee ja tarkastaa ne useasti päivässä ja huolehtii nartun ja pentulaatikon hyvästä hygieniasta.
Kahden viikon kohdalla alkaa koko jengin matolääkitys, jota toistetaan 2 viikon välein luovutukseen asti.
Penturuokaa pennuille aletaan antaa usein 3 viikon iässä, josta alkaen pennut syövät sen 4 kertaa päivässä. Tällöin myös ”kakkaruljanssi” alkaa ja kasvattajalla riittää puuhaa… Pennut sitovat kasvattajan kotiin yli 2 kuukauden ajaksi.

Pennut aiheuttavat kuluja mikrosirutuksen, rekisteröinnin ja eläinlääkärin tarkastuksen vuoksi. Usein myös urokselle on tullut maksaa lasku ennen, kuin yksikään pennun ostaja on maksanut edes varausmaksua.
Usein kasvattajat perivät siis varausmaksun, jotta he varmistuvat ostajan olevan maksukykyinen, tosissaan ja helpottavat pankkitilillään olevaa lommoa pentujen loppuvaiheessa aiheuttamien isompien kulujen vuoksi.
Loppuosa pennun hinnasta tulee maksaa viimeistään luovutushetkellä. Hyvä kasvattaja ei halua kuulla osamaksusta, se saa aikaan tunteen, ettei perhe pysty huolehtimaan pennun kuluista, jos esim. äkillinen sairaus yllättää. Kukaan hyvä kasvattaja ei halua kasvattinsa joutuvan kärsimään vain siksi, ettei perhe pysty huolehtimaan eläinlääkärikuluista. Älä siis pyydä osamaksua, vaan huolehdi, että olet säästänyt koirasi ostoa ja hoitoa varten riittävän summan.

Yleensä pennut maksavat vähän rodusta riippuen suht saman verran. Poikkeuksellisen edullisen pennun kohdalla on syytä hälytyskellojen soida! Onko pentu paperiton, sairas tai tuotu jostain ulkomailta pentutehtaasta?
Joku pentu voi olla vähän edullisempi, mikäli kasvattaja on havainnut sillä jonkin arvoa alentavan vian. Yleensä vika on sellainen, että se estää koiran näyttelyuran, jalostuskäytön tai totisen harrastamisen.

OSTAJA
Hyvällä kasvattajalla on usein enemmän ostajia kuin pentuja. Kannattaa siis varautua joutua odottamaan pentuaan, sillä jokaiselle ei heti riitä.
Kun otat yhteyttä kasvattajaan, pyri tekemään hyvä vaikutelma. Kirjoita selvästi, harkiten ja rehellisesti.
Älä soita liian aikaisin sunnuntaiaamuna tai myöhään arki-iltana. Älä salaa puhelinnumeroasi. Sähköpostia lähettäessä käytä jotain asiallista mailia mieluummin kuin teinivuosiesi hotbunny-sexmachine-lover69- tyyppistä.
Kerro nimesi, ikäsi ja ammattisi sekä missä ja miten asut. Kerro perheestäsi, harrastuksistanne ja tulevaisuuden suunnitelmistanne. Kerro miksi päädyit tähän rotuun ja millainen koiratausta sinulla on.

Miksi? Kaikki koirat eivät sovellu kaikille perheille. Osa koirista on liian äänekkäitä kerrostaloihin, osa metsästyskoirista tylsistyy keskikaupungin elämässä, jos perhe ei metsästä. Osa roduista ei pärjää toisen koiran kanssa, osa ei oikein lasten kanssa. Kaikki rodut eivät sovi suunnitelmiin agilityn harrastamisesta. Osalla turkki vaatii paljon, joka ei kiireisen ihmisen arkeen ole ehkä paras valinta.
Hyvä kasvattaja valitsee pentueen helppoluonteisimmat koirat perheisiin, joissa on vähiten kokemusta. Siksi tämän kertominen on hyvin tärkeää.

LOPPUSANAT
Hyvää kannattaa odottaa, se pätee koiran hankinnassakin. Hyvä taustatyö kasvattajan ja hänen koiriensa sekä pentueen vanhempien osalta on todella tärkeää. Kennelliiton jalostustietojärjestelmä kertoo kaiken kasvattajan aiemmista pentueista ja vanhemmista (näyttelytulokset, terveystutkimukset, kokeet, yms.).
Toisilta kasvattajilta ja harrastajilta kannattaa rohkesti kysyä suosituksia tai suunnitteilla olevia hyviä pentueita.
Pienpystykorvayhdistyksen pentuvälitykseen pääsee vain pentueet, jotka täyttävät yhdistyksen jalostusohjesäännön. Suosituimmilla kasvattajilla on pentuihin jonoa, joten he eivät käytä pentulistaa.
Kannattaa siis kysellä suoraan pentua kasvattajalta.

Kun löydät kiinnostavan pentueen:
– ota ajoissa yhteyttä kasvattajaan, kerro itsestäsi ja toiveistasi
– pyydä molempien vanhempien rekisterinumerot ja varmista KoiraNetistä niiden terveys- ja näyttelytulokset
– tutki sukutaulua ja luovu ideasta, jos suvusta löytyy sairaita yksilöitä
– pyydä päästä kasvattajan luo kylään, jotta näet pennun, sisarukset ja emon (sekä isän)
– varmista, että pentu aiotaan mikrosiruttaa ja rekisteröidä, että se on madotettu ja ruokittu laadukkaasti
– varmista, että pentu aiotaan käyttää terveystarkastuksissa
– kysy pennun hintaa ja mahdollisia kaupan ehtoja
– seuraa kasvattajan aktiivisuutta rodun parissa, käyttäytymistä muiden harrastajien keskuudessa ja selvitä hänen maineensa muilta harrastajilta
– maksa nopeasti varausmaksu, jos sitä pyydetään
– kysy, mitä kasvattajan pentupaketin lisäksi sinun tulisi etukäteen hankkia
– käy tutustumassa pentuusi mahdollisimman monta kertaa, jos se on etäisyyden osalta mahdollista
– sopikaa luovutuspäivä (ei alle 7 viikkoisena, pienillä roduilla usein vasta yli 8-10 viikkoisena)
– maksa loppusumma
– huolehdi, että pentu on luovutushetkeen mennessä mikrosirutettu, rekisteröity, terveystarkastettu ja saat rekisteritodistuksen, pentupaketin ja muut paperit mukaasi
– ilmoita Kennelliittoon olevasi koiran omistaja

LINKKEJÄ
Hanki Koira- sivusto (Suomen Kennelliitto)
Pienpystykorvat ry ja rotujen jalostusohjesääntö
KoiraNet– jalostustietojärjestelmä
Koiran terveys (Suomen Kennelliitto)
Koiran luonne ja käyttäytyminen (Suomen Kennelliitto)

 

Suomalainen koirien geenipankki

Suomessa toimii professori Hannes Lohen johdolla Koirangeenit– tutkimusryhmä, joka kerää koirien DNA- näytteitä geenitutkimukseen.
Näytteitä käytetään hyödyksi tutkittaessa koirien sairauksia, rakennetta, kokoa, värejä ja käyttäytymistä. Tutkimalla voidaan selvittää koirilta geenivirheitä, luoda näille geenitestejä ja helpottaa sitä kautta terveempien koirien jalostamista. Saatu tieto on varmasti sovellettavissa myös ihmisten vastaavien tutkimusten puolelle!

Suomalainen DNA-pankki on yksi maailman suurimmista! Näytteitä on tällä hetkellä yli 70 000 koirasta ja 334 rodusta! Uusia näytteitä terveistä ja etenkin sairaista koirista tarvitaan silti, sillä uusilla yksilöillä on uusia geenivirheitä.

Tutkimusryhmällä on menossa useita eri tutkimusprojekteja ja uusia syntyy koko ajan.

Koiraharrastajien ja -kasvattajien on helppoa ja ilmaista toimittaa koiristaan näytteitä tutkimukseen ja tukea näin tärkeää tutkimustyötä.

Kleinspitzeistä on 18.12.2017 mennessä kerätty 88 näytettä ja Ramovet`s- kennelin pikkujouluissa kerättyjen 10 näytteen saavuttua 98 näytettä.
Olen onnistunut nyt keräämään omista koiristani tutkimuskäyttöön 5 peräkkäistä sukupolvea!
Pommeista on DNA-pankissa 36 näytettä, niitä tarvitaan kovasti lisää, sillä jokaisesta roduista pitäisi olla ainakin 50-100 näytettä, jotta  tutkimus etenee.

Keräsimme helposti 10 näytettä, haastankin nyt jokaisen suomalaisen kleinspitz– ja pomeranian– kasvattajan mukaan talkoisiin terveempien koirien vuoksi!
Tutkimusryhmä lähettää ilmaiseksi näyttenottovälineet ja verinäytteen voi ottaa eläinlääkäri tai eläintenhoitaja. Kannattaa myös kysyä kimppanäytteenottoa esim. kasvattajapäivän tai näyttelyn yhteyteen!

 

Uusia tulokkaita

Viron kleinspitzien ”grand old lady” Silja Karjahärm (kennel Tregai) menehtyi pitkän sairauden uuvuttamana. Silja oli minulle hyvin tärkeä, vähän kuin sellainen unelmien isoäiti.

Siljan voinnin heikentyessä lupasin auttaa häntä tarvittaessa koirien kanssa, kunhan hän vain pyytäisi. Rautarouva ei antanut periksi, ei edes viimeisillä viikoillaan. Loppuun asti hän kasvatti, varaili lentolippuja ja ilmoitti koiria näyttelyihin.

Sain marraskuussa Siljalta pyynnön. Siljalla vointi heikkeni ja hänellä oli hänen pitkän kasvatustyönsä viimeinen pentu, valkoinen kleinspitz ”Iiris” (Tregai Snowflake Lizzie) vielä kotona. Silja halusi, että Iiris pääsisi Suomeen ja voisin kaiken sujuessa hienosti jatkaa hänen kasvatustyötään Iiriksen kautta. Olin otettu ja koin suurta kunniaa toteuttaa tämä viimeinen pyyntö.
Löysin Iirikselle parhaan mahdollisen sijoituskodin läheltä kotiani. Iiris on ihana ja toivottavasti saamme esitellä hänet näyttelykehissä pian!

 

Silja menehtyi marraskuun lopulla, suht välittömästi Iiriksen muutettua Suomeen.
Siljalla oli kotona silmäteränä oman ensimmäisen pentueeni menestyneimmän uroksen Afoksen poika ”Terry” (Almond Tree`s What A Devil). Terry on erittäin hieno, hyvin menestynyt ja paljon hienoja jälkeläisiä jättänyt vanhempi herrasmies.
Terry on Plikan isä ja Friidun isoisä.
Terry on ansainnut hyvät eläkepäivät ja sain kunnian tarjota Terrylle kodin loppuelämänsä ajaksi.

Silja rakas, lepää rauhassa. Me huolehdimme näistä sinun silmäteristäsi niinkuin sinäkin aina huolehdit kaikista ihmisistä ja eläimistä ympärilläsi, suurella sydämellä.